|
|
| Nimi: Rum/Miley Vianne Beth |
23.09.2011 12:22 |
-Hauhauhauhauuuuuu! kuulen jostain lähettyviltä kovaa haukuntaa ja ulinaa. Reväytän silmäni auki. Huoneessani on pilkkopimeää. Hapuilen kädelläni yölamppuni katkaisinta. Vedän narusta. Lamppu syttyy. Nousen istumaan sängyn reunalle. Haukottelen ja hieron silmiäni. Jätkä seisoo takajaloillaan ikkunalla ja hyppii ikkunaa vasten räksyttäen kovaäänisesti. Kuulen nopeaa tepsutusta käytävältä. Joanne riuhtaisee oven auki.
-Mitä tämä tarkoittaa?! Miksi pentusi herättää minut keskelläyötä?! Joanne kiljuu kärttyisenä.
-En minä itsekkään tiedä... Heräsin juuri. Jätkä on vauhkoontunut, vastaan väsyneenä. Astelen varovasti Jätkän luo. Kiedon käteni pennun mahan ympärille ja yritän nostaa sitä. Jätkä ei halua syliini vaan näykkäisee sormeani terävillä kulmahampaillaan.
-Aikh! Jätkä! kiljaisen pelästyneenä ja hieron sormeani. Nahka repeytyi vähän. Vedän ison ikkunani auki ja kurkistan ulos. Ikkunan lähellä ei ole mitään. Puissa seisoo valppaina paljon naakkoja. Jossain kaukaisuudessa kuulen pöllön huhuilua. Yhtäkkiä kuulen jostain ryminää. Ihanniinkuin joku kamala joukko rymistelisi jossain.
-Uuuuuu! kuuluu surkean kuuloinen ulahdus.
-Susia! kirkaisen ja paiskaisen ikkunan kiinni. Nostan pikkuJätkän syliini kiireisenä ja juoksen sen kanssa olohuoneeseen. Tiputan Jätkän sohvalle. Kipaisen hakemaan Sulon häkin ja kannan sen olohuoneen pöydälle. Suljen huoneenoveni tiukasti ja istahdan vähän peloissani Jäppisen viereen sohvalle.
-Eivät ne tänne sisään pääse. Minä ainakin menen nukkumaan, Joanne huomauttaa ja astelee väsyneenä huoneeseensa. Kuulen vain peiton kahinaa ja hetken päästä tasaista tuhinaa. Silittelen Jätkää rauhoittavasti. Se yrittää rimpuilla pois sylistäni vahtimaan taloaan susilta kun kuulee ulinaa mutten päästä sitä. Se yrittää näykkiä minua uudestaan naskalihampaillaan mutta puristan sen kuonon kiinni. Jätkä vikisee hermostuneesti. Sulo nukkuu kuin tukki eikä ole kuullut vielä mitään. Käperryn sohvalle Jätkä kainalossani ja nukahdankin kohta.
-Milanoo... Herätys, lempeä ääni herättelee minua. Joku lipoo minua kuumalla ja karhealla kielellään. Avaan silmäni. Siristelen silmiäni unisena ja nousen istumaan. Haukottelen, venyttelen ja hieraisen silmiäni. Jätkä istuu sohvan vieressä lipoen kättäni. Nostan pennun syliini ja rapsutan sitä päälaelta ja saan nenänpäähäni märän pusun. Naurahdan vähän ja päästän Jätkän alas.
-Oletko menossa töihin? kysyn Joannelta.
-Joo... Jos nyt jaksan siellä olla yön jälkeen, Joanna toteaa ja astelee eteiseen. Hän sujauttaa jalkansa pitkävartisiin ratsastussaappaisiin ja ottaa kypäränsä.
-Meen nyt, Joanne huudahtaa ja paiskauttaa oven kiinni. Haukottelen vielä makeasti ja astelen keittiöön. Jätkän ruokakuppi on lavuaarissa ja Sulon ruokarasia keittiönpöydällä.
-Aha. Joanne on siis ruokkinut eläimet, tokaisen ja avaan jääkaapinoven. Otan sieltä appelsiinimehutölkin. Kaadan lasiin mehua ja sujautan tölkin takaisin jääkaappiin. Kulautan mehut kurkkuuni ja pursutan jogurttipurkista kuppiin syötävää itselleni. Lusikoin jogurttia suuhuni ja huljuttelen tyhjää kuppia veden alla. Jätän kupin lavuaariin. Käyn suihkussa ja hieron deodoranttia kainaloihini. Harjaan takkuiset hiukseni ja solmin ne ponnarille. Astelen huoneeseeni. Vilkaisen ikkunasta ulos. Ikkunani alla istuskelee orava järsimässä tammenterhoa.
-Heippa pikkukaveri, kuiskaan. Orava vilkaisee minua ja kiireehtii äkkiä terhonsa kanssa lähipuuhun. Naurahdan hiukan ja riisun yöpukuni samalla. Vedän kaapista tummanvihreät sammarit, viininpunaisen topin ja mustapunaruudullisen kauluspaidan. Jätän kauluspaidan napit auki ja astelen eteiseen. Lähden ostoksille keskustaan tälläkertaa. Ei tänään oikein huvita mennä tallille. Paitsi olisi kiva tietää mitä ratsukolle tapahtui. Näppäilen kaverini Celsian numeron kännykkään.
-Hei, kuuluu korkea ääni puhelimen toisestapäästä.
-No moi! Tuutko mun kanssa keskustaan shoppailemaan? kysyn Celsialta.
-No oikeestaan... En pääse koska mun veli Jo on sairaalassa. Joutui mopokoloriin... Sorry, Celsia vastaa apeana.
-Ai... Kauheeta. No heippa, harmittelen kauhistuneena. Celsia lopettaa puhelun. En jaksa soittaa muille eli lähden yksin. Pyöräilen keskustaan ruskea nahkalaukku olallani. Pysähdyn ison ostoskeskuksen parkkipaikalle ja astun liukuovesta sisään. Sisällä meuhkaa joku humalainen vanha partaukko. Sillä on pullokädessään.
En tajua mitään sen puheista. Yhtäkkiä se lähtee ripein mutta horjuvin askelin kävelemään minua päin.
JAATKUUUUU.... |
|
| Nimi: Rum/Miley Vianne Beth |
05.09.2011 18:52 |
Herään tuntien nenälläni jotain märkää ja kuulen pientä tuhnutusta. Avaan uniset silmän auki ja hieraisen niitä vähän. Edessäni seisoo pikkuiset tassut tikkusuorana kyljilläni pikkuJätkä. uo
-Voi sinua Jätkä! kiljaisen nauraen ja kaappaan koiranpennun kainalooni. Rapsuttelen sitä korvan takaa ja suukottelen sen märkää kirsua. Jätkä katsoo minua tummanruskeilla nappisilmillään. Paikka on vähän uusi niin se varmaan hakeutui tutun ihmisen lähelle. Annan vielä viimeisen pusun sen kuonolle ja lasken sen sitten maahan. Vilkaisen yöpöydälläni olevaa kelloa.
-Oh! Kell on jo varttiavaille 12.
-Joanne on jo töissä ja ratsastustunti on alkanut! Minuhan piti mennä sinne auttamaan! kiljun hädissäni. Saisin vaivanpalkaksi ratsastaa ja se olisi minulle todella tärkeää. Hypähdän sänkyni jalkopäästä alas. Hypin maassa pyörien ja karjuen.
-Vuvuvuhuvauhauhau! Jätkä haukkuu. Ihaniinkuin se nauraisi. Silitän sitä hellästi päälaelta ja astelen pois makkaristani. Astelen käytävää pitkin keittiöön. Joannen keittämää kahvia on vielä vähän jäljellä. Kaivelen kaappia ja lopulta löydän sieltä posliinisen valkoisen kahvikupin joka on vähän haljennut reunasta. Kaadan loput kahvit kuppiin. Lasken kupin pöydälle ja otan kaapista lautasen. Voitelen itselleni nopeasti kauraleivän käntyn. Viipaloin leivälle nopeasti kurkun paloja ja asetan leivän lautaselle. Hyppelen ruokapöydän äären aamiaiseni kädessä. Jätän aamupalan pöytään ja juoksen takaisin makkariini. Otan Jätkän ruokakupin käteeni ja vien sen oman kaappini luo missä säilytän tärkeitä tavaroitani. Kaivelen sitä ja löydän vihdoinkin puolillaan olevan pikkuisen Jätkän ruokasäkin. Kaadan ruokaa kuppiin ja asetan sen Jätkän ruokapaikalle.
-Mee vain syömään! huudahdan ja juoksen pennun vesikupin kanssa keittiöön.
Nään vielä vilaukselta kun pörröinen pikku höpönassu tassuttelee ruokakupilleen. Valutan vettä niin pitkään että siitä tulee jääkylmää ja tyrkkään kupin vesisuihkun alle. Kun kuppi on täynnä suljen hanan ja astelen varovaisesti makkariini takaisin. Asetan kupin Jätkän ruokakupin viereen. Jätkä katsoo minua nuollen huuliaan ja jatkaa syömistä. Astelen takaisin kaapin luo ja kaivelen sieltä pikkuisen rasian missä on kanini Sulon ruokaa. Astelen kanin häkin luo. Avaan häkin pikkuoven ja otan Sulon mini ruokakupin sieltä. Valitsen rasiasta Sulolle aamiaiseksi porkkananpaloja ja jyviä. Asetan kupin takaisin purujen päälle Sulon ruokapaikalle ja suljen häkin oven. Irrotan juomatuttipullon koukuista ja harpon sen kanssa keittiöön. Täytän tuttipullon kylmällä vedellä ja astelen takaisin makkariini. Asetan tuttipullon takaisin koukkuhini ja avaan häkin oven taas. Työnnän käteni aukosta ja tungen sen kanini nukkumapaikkaan. Tunnustelen vähän. Tunnen pehmoista karvaa. Silittelen sitä herättääkseni kanin. Otan käteni pois nukkumakopista kun alan tuntea liikettä. Vedän käteni pois kokonaan häkistä ja suljen oven hiljaa. Kohta kopista tallustaa uninen ja pörröinen pikku kääpiöluppakorvakani. Hymyilen iloisena kun pikkukani heräsi. Se aukoo suutaan kuin haukotellen. Yhtäkkiä se huomaa täyden ruokakupin ja kipittää syömään. Katson onko Jätkä syönyt. Jätkä on käpertynyt omaan nukkumakoppaansa. Kipaisen nopeasti kulauttamaan kahvini kurrkuuni ja järsin käntyn nopeasti. Nielaisen viimeisenkin palan ja asetan astiat tiskuriin. Juoksen kylppäriin. Otan harjani ja revin takut pois hiuksistani. Solmin hiukseni löysälle ponnarille ja pesaisen naamani. Kipaisen makkariini vaatekaapilleni. Avaan yöpuvunpaidan napit ja heitän raidallisen paidan sängylle. Lasken housut jalastani ja heitän nekin sängylle. Otan kaapista mustat legginssi tapaiset ratsastushousut ja tungen jalkani niihin. Otan kaapista myös poltetunoranssin t-paidan ja vedän sen päälleni. Ulkona paistaa aurinko joten en ota mitään pitkähihaista. Silittelen Jätkää ja kuiskaan Sulolle että "lähden nyt". Astelen eteiseen. Tungen jalkani tulenpunaisiin lenkkareihin. Otan ison muovikassin johon pistän ratsastuskypäräni ja saappaani. Astelen kassin kanssa ulos. Pujotan kassin pyöräni ohjaustankoon ja lähden polkemaan tallille päin.
-Mikseiköhän Joanne herättänyt minua... Kun nukuin pommiin, ajattelen. Kaarran hiekkatielle ja pysäytän pyöräni. Talutan pyörän pyörätelineeseen. Potkin lenkkarit jalastani pois ja tungen jalkani mustiin saappaisiin. Laitan lenkkarit muovikassiin ja jätän kassin pyörän tankoon. Astelen kypäräkädessäni lapsimereen. Lapsia häärää jokapaikassa. Parissa aitauksessa on lapsia talutettavana. Nään Joannen kävelevän bokseille päin. Hölkkäilen vähän tölvien kyynerpäilläni lapsia bokseille. Joanne avaa juuri yhtä boksin ovea. Boskissa on hevoseni Donny.
-Voin kyllä hoitaa sen itse! huudahdan. Joanne katsahtaa taakseensa ja näkee minut hän hymyilee ja aukaisee suuni.
-Olet myöhässä, Joanne huokaisee.
-Niin olet... Herätyskelloni ei toiminut. Mutta sinä et edes vaivautunut herättämään! huudahdan. Joanne mutristaan suunsa ja ojentaa minulle seinään nojaavan talikan.
-Mitä? kysyn pitäen talikkoa kädessäni. Siivoa lannat ja kääntele heiniä hevostelen bokseissa niin pääset ratsastamaan, Joanne sanoo ja lähtee löntystämään ulos. Suljen Donnyn boksin oven ja alan talikoimaan lantoja muista bokseista missä ei ole hevosia. Kun olen siivonnut niin siirrän yksinäisen Donnyn yhteen toisenhevosen boksiin ja putsaan nopeasti Donnyn oman. Siirrän heposeni takaisin omaan karsinaan ja alan käänellä puhtaista karsinoista heiniä. Siirrän taas Donnyn käännän ja siirrän sen takaisin. Haen varastosta satulan ja suitset. Asettelen suitset Donnyn pään ympärille ja kiristän satulan Donnyn selkään. Napsautan kypärän kiinnilaittomekanismin kiinni ja avaan Donnyn boksin oven. (Olin boksissa sisällä laittamassa satulan ja suitset). Suljen oven ja talutan hevostani ulos. Kun olen ulkona nousen Donnyn selkään. Paukautan sitä kerran pohkeilla kylkiin ja vetäisen vähän suitsita niin se lähtee käynnillä liikkumaan maastoon päin. Donny on iso niin jotkut lapset vähän pelästyvät kun se liikkuu tietä pitkin. Kun en enää ole lapsien ympäröimä käsken Donnya ravamaan. Kun pääsemme maastoon Donny alkaa pyynnöstäni laukkaamaan. Hyppelemme puitten runkojen yli ja juoksemme tiheässä metsikössä.
-Ptruuu poika! karjaisen ja vetäisen suitsita kun nään edessämme rotkon. Donnykin taisi nähdä sen.
-Käänny! huudahdan ja vedän suitsista. Paukuttelen vähän pohkeillani kun Donny ei tottele. Se tuijottaa rotkoa. Hyppään hevoseni selästä alas ja laskeudun mahalleni katsomaan rotkon pohjalle. Nään tippuneen ratsastajan ja hevosen. Rotko ei ole kamalan syvä mutta hevoselle eikä ratsastajalle ole käynyt hirveän hyvin.
-Voih! henkäisen kauhistuneena.
-Nyt mennään! karjaisen tummanruskea laikulliselle Donnylle. (Donny on paint-hevonen ja sen pohjaväri on valkoinen). Hypähdän takaisin Donnyn selkään vetäisen suitsita ja käänähdän vähän itse käskeäkseni Donnya kääntymään mutta poika ei käänny.
-Nyt mennään Donny! Usko minua! ärähdän.
-Tämä ei siis toimi, ajattelen. Koukistan vähän selkääni että pääsen lähelle Donnyn korvaa. Silittelen Donnya vähän niskasta. Alan supattaa sen korvaan.
-Donny... Meidän pitää lähteä. Pitää kertoa noista kahdesta että voisimme auttaa heitä elleivät he ole jo kuolleet, kuiskailen. Donny heilauttaa päätään ja nytkähtää liikellee. Nousen takaisin hyvään ryhtiin. Donny laukkaa niin kovaa kun pääsee. Menemme samaa reittiä takaisin tallille. Kun Donny ei edes ole vielä kunnolla pysähtynyt niin hyppään jo sen selästä pois. Juoksen Joannen toimistolle.
-Joanne! Rotkoon on tippunut ratsukko! huudan edes koputtamatta oveen. Joanne katsoo minua kauhistuneena. Soitetaan ambulanssi ja lähdetään! Joanne huutaa. Juoksen pihalle Joannen kanssa. Joanne hakee tallista hevosensa Crocket`in ja hyppää sen selkään. Ambulanssi tuleekin kohta jo valkoisilla kauniilla hevosilla pihaan.
-Mennään! Joanne huutaa ja heilauttaa kädellään. Lähdemme laukkaamaan kauheaa vauhtia maastoon rotkolle. Pysätämmr äkkijarrutuksella rotkolle. Donny jähmettyy taas. Mutta tälläkertaa se ei haittaa minua. Sairaalamiehet laskevat köysitikkaat rotkolle. Kaksi miestä pitää tiukasti kiinni kun yksi laskeutuu.
-Laskekaa kangas, alhaalla oleva mies huutaa. Alas lasketaan tummanvihreä kangas. Katson kun mies alhaalla nostaa nuoren punatukkaisen tytön kankaalle. Miehet alkavat nostaa kangasta. Alhaalle lasketaan toinenkin mutta vähän isompi kangas. Alhaalla oleva mies kierittää tummanruskean russ-ponin kankaalle ja nousee nopeasti köysitikkaat ylös. Tikkaat jätetään maahan ja kaikki kuusi meistä alkavat nostaa hevosta ylös. Hevonenkin saadaan ylös. Katson ratsukkoa kauhuissani. Tytöllä on verta ohimossaan ja hänen vaatteensa ovat repeilleen. Hevosella on haavoja jaloissa ja selässä.
-Varmaankin jotkut pikkueläimet ovat hyökänneet ratsukon kimmppuun ja sitten he ovat epätoivoisina laukanneet karkuun. Varmaan oravat tai pesukarhut, yksi miehistä selittää. Soitetaan auto hakemaan ratsukko. Auto joutuu tulemaan toista kautta koska ratsatuskautta on vaikeaa kun siellä on esteitä. Kohta auto tuleekin. Hevonen nostetaan hevosen kuljetuskärryyn ja tyttö ihan autoon sisälle. Auto lähtee ja me muut jäämme rotkolle.
-Meidän täytyy lähteä, Joanne sanoo ja lähtee ravilla pois. Donny ei enää ole jähmettynyt. Hyppään sen selkään ja lähdemme laukalla. Kohta miehet tulevat perässäni. Ohitan Joannen. (Donny on supernopea). Miehet ohittavat minut hetkeksi mutta Donny kiihdyttääkin salamanopeasti ja olemmekin jo tallilla. Vien Donnyn boksiin. Täytän sen heinäverkkopussin ja annan sille pari omenaa. Kaadan vesisangon täyteen. Suin Donnyn karvan puhtaammaksi ja annan sen olla sitten rauhassa. Haravoin boksien keskellä olevaa käytävää vähän. Haravoin heiniä puhtaammiksi. Sitten pesaisen käteni ja menen muitten ratsastajien kanssa syömään. Tarjolla on kanasalaattia ja kaurapuuroa. Juomina on maitoa tai vettä. Kulautan lasillisen vettä, lusikoin puuroa ja haarukoin (:>) salaattia suuhuni. Sain syötyä. Vien astiat astianpalautus laatikkoihin ja astelen vessaan. Pesen keteni ja suuni. Käyn wc:ssä. Astelen pyörätelineelle. Laitan kypärän ja saappaat pussiin. Solmin lenkkarit jalkaani ja lähden polkemaan kotiin.
Thiiiii Eeend! |
|
| Nimi: Rum/Miley Vianne Beth |
07.08.2011 12:15 |
Jatkuu...
Avaamme oven ja juoksemme Fannyn perään. Olen jo juoksemassa Celsian kanssa Fannyn kiinni kun kuulemme Joanin avun huudon.
-Auttakaa! Ketjut jäi kiinni! Joan kiljuu ja yrittää runnoa paksua ketjua ovesta irti.
Juoksemme Joanin luo äkkiä ja alamme vetää ketjua irti.
-Emmekö voisi vain pyytää tiskimieheltä pihdit ja katkaista ketjun? Celsia kysyy ja tuijottaa
Joania tarkoilla kirkkaansinisillä silmillään kysyvästi.
-Ei! Ei saa katkaista! Nää ketjut makso yli puolet mun rahoista! Joan huutaa tuskaisena.
Ketju puristaa Joanin jalkaa koska on kiertynyt monta kertaa ympäri. Pyörittelen silmiäni ja vetäisen ketjun yhdellä kunnon vetäisyllä Celsian kanssa irti. Joan lähtee loikkimaan helpottuneena Fannyn menosuuntaan.
-Olet ihmeen voimakas, Celsia kuiskaa korvaani ja lähtee juoksemaan Joanin perään.
Pinkaisen Celsian ja Joanin perään. Juoksemme, juoksemme, juoksemme ja juoksemme.
Joan loikkii edellämme ja minä juoksen Celsian kanssa vierekkäin.
-Nään hänet! Joan kiljaisee ja kiihdyttää Fannyn luo. Joan ottaa kiinni Fannyn olkapäästä ja
pysäyttää hänet. Fanny katsoo Joania itkuisena kiljuu jotain, läpsäsee Joania poskelle ja lähtee
pinkomaan väsyneenä pois Joanin luota.
-Celsia? kysyn kun huomaan kaverini pysähtyvän. Celsia nojaa käsiään polviinsa ja huohottaa
väsyneesti.
-Etkö jaksa juosta? kysyn ja lasken käteni Celsian selälle.
-Ai... Mitä? Tai no niin... En jaksa, Celsia myöntää.
-Minä olen tälläinen ruipelo joka ei tee mitään... En jaksa koskaan juosta kauhean pitkiä matkoja, Celsia huohottaa pyyhkien hikeä otsaltaan.
-No hyvinhän sinä äsken jaksoit, tokaisen läimäyttäen kamuani selälle. Celsia hymyilee vienosti.
Ojennan käteni. Celsia ottaa kädestäni kiinni ja alamme juosta kauheaa vauhtia hiukset hulmuten. Juoksemme Joanin ohi. Joan lähtee loikkimaan mukaamme.
-Joan! Älä tule mukaan! Selvitämme mikä Fannylla on ja hän suuttui äsken sinulle niin et tule mukaan. Pääsemme ihan Fannyn selän taakse. Fanny kääntyy yhtäkkiä ruoholle mutta kompastuu kiveen ja kaatuu mahalleen ruoholle. Jarrutan ja puristan käteni Celsian käteen. Celsia lentää eteenpäin vauhdista koska ei kerennyt pysähtyä. Otteeni lipeää kaverista ja hän
kaatuu hiekalle.
-Sattuiko teitä? kysyn huolissani kaatuneilta kavereiltani.
-Ei kamalasti, Fanny vastaa silmät punaisina ja nenä vuotavana.
-Vähän, Celsia vastaa ja nousee pyyhkien hiekkaa vaatteistaan. Hänen toiseen polveensa farkkuihin tuli vieni vekki jonka voi ommella. Fannyn polvet ovat ruohossa. Vedän Fannyn ylös.
Ruohoinen käsi puristaa minun kättäni ja vedän hänet ylös.
-Mikä sinulle tuli? kysymme Celsian kanssa yhteen ääneen arasti.
-Noh... Joan sanoi Chaseyta ylimieliseksi. Minusta Chasey oli niin hurmaava ja tunsin hänet vielä
aika samanlaiseksi kuin itse olen koska minäkin tykkään näytellä ja niin hänkin. Ja kun Joan
sanoi häntä ylimieliseksi niin minäkin olen! Fanny selittää ja purskahtaa itkuun. Celsia löytää taskustaan puhtaan nenäliinan ja ojentaa sen Fannylle. Fanny hymyilee vähän ja niistää nenänsä kuuluvasti. Lopuksi hän pyyhkii vähän paperin kulmalla silmiään. Fanny tunkee paperin laukkuunsa. Yhtäkkiä vieremme pysähtyy pyöräilijä mustat tyylikkäät aurinkolasit silmillään.
-Moidoyy girls! Haluuks joku tarakalle istumaan!? Kylään mulle? aurinkolasi silmäinen tyyppi huutaa.
-Chasey Black! Fanny kiljaisee ja kääntyy äkkiä pois Chaseysta päin. Fanny kaivaa laukustaan taskupeilin ja punaisen kajaalin. Hän reunustaa silmänsä kajaalilla ja laittaa silmäkulmasta vähän
pidemmälle kissansilmä maisen viirun. Kajaalin Fanny laittaa takaisin laukkuun ja kaivaa sieltä huulikiillon. Fanny sipaisee kiiltoa huulilleen ja laittaa peilin sekä huulikiillon laukkuun takaisin. Fanny pörhöttää piikkitukkaansa ja kääntyy takaisin Chaseyyn päin.
-Wouuu! Chasey huutaa innoissaan.
-Istu tarakalle kaunokainen! Chasey huutaa ja taputtaa kiiltävää tarakkaa. Pyörä on pikimusta uusi ja kiiltävä. Fanny hymyilee meille innokkaana ja istahtaa tarakalle korviin ylettyvä hymy naamallaan. Fanny heilauttaa meille kättään ja pyörä lähtee liikkeelle. Heilautamme takaisin ja lähdemmen astelemaan kotiin päin väsyneinä. |
Vastaus:
Kiva loppu!
Saat tästä 20 cc:tä.
- Cappuccino |
|
| Nimi: Rum/Miley Vianne Beth |
05.08.2011 22:43 |
Istun kavereitteni kanssa pikkuisessa kuppilassa Coca-Cola lasit edessä. Vastapäätäni istuu kirkkaanoranssi lyhyt piikkitukkainen Fanny jonka hymyilevä pisamanaama saa kenet vain hyväntuuliseksi. Fanny on räväkkä persoona joka ei pelkää näyttää itseään. Hän on aika dominoiva ja puhua pälpättää yleensä vähän liikaa. Vieressäni istuu gootti Joan. Joanilla on olkapäille laskeutuvat pikimustiksi värjätyt kiiltävät hiukset musta nahkatakki, mustatfarkut, raskaita ketjua, mustaksi lakatut kynnet, pari rengasläväriä kulmakarvoissa ja mustaa huulipunaa ja kajaalia jolla tummanruskeat silmät on reunustettu. Joan on hauska ja huumorintajuinen mutta ulkonäkö voi pettää koska hänen perusilmeensä on aika vakava ja mietiskelevä. Yleensä näyttää hassulta että tuollainen gootti on räväkässä porukassamme mutta ei sen sisällä yhtään hassulta näytä koska Joan on todella mukava. Joania vastapäätä istuu paras kaverini Celsia. Celsialla on siististi leikatut vaaleat lainehtivat polkkahiukset. Hänen silmänsä ovat kirkkaansiniset. Celsia on porukkamme pisin ja on hyvin hoikka. Celsia on hiljainen ja rauhallinen mutta todella hyväntuulinen. Hän on aika samanlainen kuin minä. Ujo yleensä samoissa tilanteissa eikä usein saa sanaakaan puhuttua vieraitten edessä. Olen suurimman osan elämästäni Celsian kanssa. Celsia on todella eläinrakas. Hänellä on kaksi vaaleanhaalean sinistä undulaattia, hamsteri ja pieni kissanpentu nimeltä Chicco. Celsia rauhoittaa yleensä tiukat ja kireät tilanteet tai riidat. Hän on hyvin äidillinen ja yleensä onkin joukkomme äitihahmo surkeissa tilanteissa. Hän on myös hyvin mietiskelevä ja aika hidas usein monissa asioissa joka on vastakohta meissä kahdessa. En ole myöskään mikään äidillinen.
-Mitä sun kissalles kuuluu Celsia? kysyn samalla kun ryystän Coca-Colaani loppuun.
-Ai mitä kuuluu... Hmm... Se on aika leikkisä. Leikin eilen sen kanssa ainakin kaksituntia lankakerällä ja tekohiirellä, Celsia kertoo kirjakielisesti.
-Oih... Se on kyllä niin söpö. Tekis mieli omia se kokonaan, Fanny vetäisee yhtäkkiä melkeinpä Celsian lopetuksen päälle. Fanny sukii kokoajan piikkitukkaansa ja tarkistelee taskupeilistään onko meikit varmasti hyvin.
-Mikä sulla on Fanny? Onko sulla jotku treffit tai jotain kun kokoajan tarkistat ulkonäköös, Joan kysyy ihmetellen ja vetää naamalleen kysymysilmeensä. Hänen suunsa on vinossa ja hampaat ovan vähän näkyvissä. Silmät ovat sirillään.
-Ettekö oo huomannu viereisen pöydän nuorukaista. Se on niin komee että meinää tulla pissat housuun! Fanny kuiskaa ja vilkaisee poikaa. Pojalla on tummanruskeat lyhyet pörröiset ja sekaiset hiukset, tummanruskeat silmät, nahkatakki, mustat tennarit ja taskujen kohdalta rypytetys tummansiniset farkut. Pojalla on aurinkolasit roikkumassa Rollingstone t-paidan kauluksesta. Poika ryystää limelimpparinsa loppuun ja nostaa tyylikkäät mustat aurinkolasinsa silmilleen.
-Bye, bye girls! poika kajauttaa ja lähtee rytmikkäästi käveleskelemään pois.
-Wait! Fanny huutaa.
-Oon ihan suomalainen punapää, poika naurahtaa ja kääntyy tanssahtamalla meihin päin. Fanny punastuu kauheasti ja yrittää katsoa muualle ettei alkaisi kikattaa.
-Mikä sun nimi on punapää? poika kysyy. Minua vähän hermostuttaa Fannyn käytös. Hän on niin ihastunut että voisi alkaa vaikka itkemään kohta. Poika ei varmaan tykkäisi sellaisesta herkkiksestä.
-Minun nimi on Fanny Cameron... Entä - Entä si-sinun, Fanny änkyttää nolona.
-Mun vai? Chasey Blakc, poika vastaa ja nostaa aurinkolasejaan. Minua vähän ällöttää koska poika on aika ylimielinen. Hän yrittää vain näytellä jotain. Nimikin on varmaan vaihdettu. Ainakin sukunimi. Mutten ole varma. Pojan luonne ainakin sopisi Fannylle koska Fannykin tykkää näytellä.
-Sä..... Ooot to-to-tosi komee, Fanny kuiskaa.
-Ai... Kiitti. Oothan säkin punapää aika kaunis.... Tai anteeks Fanny, Chasey sanoo vähän nolona. Chaseyn naama muuttuu yhtäkkiä ihan punaiseksi.
-Tota... Mun pitääkin nyt lähtee. Mutsi ja Faija oottaa... Sorryy, Chasey änkyttää ihan tulipunaisena. Hän livahtaa ovesta äkkiä pois.
-Taisi olla vähän ihastununut, Celsia toteaa hiljaa.
-Mun mielestä se oli aluksi aika ylimielinen mutta sitten kun sanoit sitä komeeksi niin se muuuttu ihan punaseksi, totean minäkin.
-Niinpä... Mut oli se kuiteski ihastunu, Joan hihittää vähän ja pitelee kättä suullaan koska nauroi vain Chaseyn nolostumista.
-Se oli niin ihana tyyppi... Mun tuleva poikaystävä, Fanny huokaisee ja tuijottelee ovelle päin jossa varmaan näkee vieläkin Chaseyn tanssahtelevan hahmon.
-Mistäs vetäset puhelinnumeron että voisit tavata. Missä seuraavaks muka voisit tavata että voit olla sen kaa? Joan kysyy ja odottaa hiljentyneen Fannyn vastausta.
Fanny nousee seisomaan, vilkaisee meitä kaikkia tuimana ja lähtee harppoen ovelle päin. Fanny vetäisee oven auki ja lähtee itkien juoksujalkaa pois.
-Mikä sille tuli? ihmettelemme kaikki yhteenääneen. Kohauttelemme hartioitamme ja lähdemme juosten perään.
Jatkuu--- |
Vastaus:
Heyyy, kiva että kirjoitit näin nopeasti ekan tarinasi!
- Cappuccino |
|
|
|
